Luonne

Etsin uutta estehevosta Aaken rinnalle ja Viivuska tuli esittelemään muutamaa myytävää puoliveristä. Ihastuin samantien Lelleen, jonka isänisä on lempihevosiani, komea brandenburgori Gemäss Bandit GER. Jonkun hetken mietittyäni päätin kotiuttaa Lellen, enkä kadu päätöstäni!

Lelleä mukavampaa ja toimivampaa hevosta saa etsiä. Tamma on rauhallinen ja lempeä, se ei tee melkein mistään tilanteesta vaikeaa ja luottaa ihmisiin melkeimpä sataprosenttisesti. Viihtyy hyvin muiden hevosten kanssa, vaikka hakeekin useimmiten johtajan asemaa laumassa. Ihmisten kanssa ei aina ymmärrä ettei voi leikkiä ja osoittaa hellyyttään samalla tavalla kuin muille hevosille ja voi siksi aiheuttaa jonkinnäköisen vaaratilanteen tunkemalla esimerkiksi hoitajan syliin. Hoitaessa kannattaa siis laittaa Lelle käytävälle molemmin puolin kiinni jos haluaa pelata varman päälle ja lähteä tallilta ehjin varpain. Tutun ihmisen kanssa pelkkä tiukka "ei" riittää että tamma lopettaa pyörimisen ja seisookin kiltisti paikoillaan, ainakin hetken. Tuttua kengittäjää tai eläinlääkäriä Lelle ei pelkää, mutta uusien henkilöiden kanssa voi alkuun olla pientä luimimista ja irvistelyä.

Ratsuna Lelle on suurimmaksi osaksi aikaa oikea unelma. Tammaa ei tarvitse potkia että se kulkee eteenpäin tai repiä suusta että se hidastaa. Lelle kulkee pitkälti pelkästään painoavuilla ja on hyvinkin herkkä suustaan, liika repiminen aiheuttaa vain sen että Lelle nostaa päänsä korkeuksiin ja juoksee mihin sattuu. Kovakätinen ratsastaja ei sovi Lellen selkään, pehmeät kädet ja painoavut ovat avainsana Lelleä ratsastaessa. Tamma menee helpon A:n asioita jotenkuten, kunhan ratsastaja osaa ne tammalta vaatia oikealla tavalla. Liikkeet eivät ole yhtä upeat kuin kouluratsuilla, mutta edes vähän sinnepäin. Esteillä Lelle on upea ratsastaa. Tamma tottelee pienintäkin apua ja kiitää hallitusti ympäri rataa, venyttäen itsensä esteen kuin esteen yli. Löytyykö Lellestä mitään pahaa sanottavaa esteratsuna? Ei juurikaan. Ainoat huonot puolet ovat vauhti ja hallittavuus. Vääränlaisen ratsastajan kanssa Lelle lähtee kiihdyttämään ihan hillittömään vauhtiin ja poukkoilee holtittomasti esteeltä toiselle. Jarrut tamma lyö pohjaan jos ratsastaja ei selkeästi osaa hommaansa vaan istuu vain selässä ja toivoo parasta. Erikoisesteet eivät ole mikään iso asia tammalle, Lelle hyppää nekin yhtä suurella innolla kuin kaikki muutkin esteet.

Kisapaikalla tamma on normaalia jännittyneempiä ja säpäkämpi. Ei niinkään hermostuntut, lähinnä vain innostunut. Lelle rakastaa näyttää taitonsa muille ja missä muuallakaan se onnistuisi paremmin kuin kisapaikalla? Verkassa esteet ylittyvät helposti ja kisasuorituksen aikana ne ylittyvät vielä helpommin. Tamma pääsee täyteen loistoonsa kisoissa ja tekee aina parhaansa.

Sukututkimus

Sukuselvitys sitte tänne

Kilpailukalenteri

ERJ: 38 sijoitusta, joista 10 voittoa

Valmennukset

12. tammikuuta 2012, estevalmennus (Riella)

Sieltäpäs saapui komea ratsukko, Gaelle ja evia. Annoin ratsukon suorittaa itsenäisen alkuverkan katsellessani miten pehmeää ja sujuvan mutkatonta heidän yhteistyöntä oli. Pari kertaa Lelle nosti päänsä taivaaseen, kun ratsastaja nyppäisi tamman mielestä liian kovaa suusta. "Alapohje paikalleen" neuvoin miettiessäni päivän tehtäviä. Päätin tehdä esteradan missä olisi vaikeita lähestymisiä, pari laukka-askelta kulmasta ja hyppy, ynnämuuta. Rakensin viisi estettä ja neuvoin miten rata tulisi suorittaa. Ensin kuitenkin hyppyytin ratsukolla 50 ja 80cm verkkahyppyjä, jonka jälkeen laitoin heidät tositoimiin. Radan esteet vaihtelivat 70-120cm välillä, helpoimman tien esteet olivat korkeampia kuin vaikeamman tien esteet. Lelle liikkui tasaiseen varmaan tahtiin ja ratsastaja näytti miettivän kuumeisesti miten rata meni. Koska vaikka radalla oli vain viisi estettä, hyppyjä tulisi yhteensä seitsemän. Ensimmäinen este sujui mutkitta, samoin toinen mutta kolmannelle tuli liian huono lähestyminen mikä aiheutti tiputtamisen. Ei se mitään, uudelleen vain. Tällä kertaa ratsastaja skarppasi ja este pysyi kannattimilla. Loputkin esteet sujuivat yllättävän hyvin, ainoastaan kaksi viimeistä tulivat alas, toinen ratsastajan ja toinen hevosen virheen takia. Pyysin ratsukkoa tulemaan uudelleen kun olin nostanut esteet 110-150cm korkuisiksi. Evia oli tällä kertaa paljon skarpimpana kuin aikaisemmin, Lellekin liikkui mainiosti eikä ottanut pudotuksista itseensä. Este esteeltä jäivät taakse eikä tällä kertaa tullut vaikeimmista lähestymisistä kuin yksi este alas ja se oli jo paljon parempi. Esteiden välillä piti miettiä tarkasti laukka-askeleet ja tiet jottei tulisi niitä turhia pudotuksia. Alapohkeestasi sain mainita aika useasti, joten kotiläksynä harjoittelet sen paikallaanpitämistä ja tarkkailua.

10. tammikuuta 2012, estevalmennus (Riella)

Minulle ennestään tuttu ratsukko saapui maneesiin verkkailemaan. Tällä kertaa mietin pääni puhki mitä teettäisin ratsukolla. Vaikeat tietkään eivät näyttäneet tuottavan vaikeuksia joten mitä tässä voi vielä harjoitella - perusasioita. Laitoin toiselle pitkälle sivulle innarin, jossa oli viisi estettä ja korkeudet nousivat 50cm sinne 90cm asti niin että ensimmäinen oli pienin ja viimeinen isoin. Toiselle pitkälle sivulle muodostui loivalle kiemurauralle kolme estettä, korkeudeltaan kahdeksankymmentä senttiä. Muutaman verkkahypyn jälkeen käskin lähteä tulemaan innarilla, Lelle oli tänään jostain syystä hirmu hermostuneen oloinen joten käskin ratsastajan pitämään todella vakaan käden ja pohkeen. Lelle pikkuhiljaa rauhoittui, ja innari oli helppo nakki. Nostin jokaista estettä kymmenellä sentillä ja pidensin hiukan välejä. Tällä välin katsoin kun ratsukko suoritti loivalla kiemurauralla kolmea estettä. Keskimmäinen ja viimeinen este meinasi ylittyä liian reunasta, joten pyysin ratsukkoa tulemaan vähän rauhallisemmin seuraavalla kerralla ja siinä täytyy vähän enemmän kääntää kuin edellisellä kerralla - muuten esteet tulisivat ryminällä perästä. Korotettu innari oli taas yhtä helppo kuin edelliselläkin kerralla ja Lelle näytti keskittyvän siihen kovasti ettei tuottaisi emännälleen pettymystä ja pudottaisi. Ratsastaja oli hiljaa selässä, joten tammakaan ei hermostunut. Kolmikaarisen esteet nostin 120cm korkeiksi, vähän haastetta mutta tällä kertaa evia otti opikseen ja tehtävä onnistui paljon paremmin. Laitoin innarin esteet yhden pystyn ja kahden okserin sarjaksi, korkeudeltaan 130-150cm, ensimmäinen väli kahdella ja toinen kolmella laukka-askeleella tultavaksi. Ensimmäinen kerta sujui todella hyvin, mutta kun pyysin että seuraavalla kerralla tultaessa laukka-askeleet on vaihtunut toisinpäin eli ensimmäinen väli kolmella ja toinen kahdella laukka-askeleella, tuli hieman ongelmia siinä ja viimeisen esteen takapuomi tippui maahan. Uuden yrityksen jälkeen sekä ratsastaja, hevonen että valmentaja voi sanoa että hyvin meni ja siihen on hyvä lopettaa.