Antonina Mae

Rotu	suomalainen puoliverinen	Skp säkä	tamma 170 cm
Väri	musta	Genotyyppi	gg Ee aa CC
Syntm pvm	11.05.2017	VH-tunnus	VH18-031-0118
Kasvattaja	Heidi N (VRL-01725)	Omistaja	Miche'Le Warmbloonds / Tierra (VRL-02841)

Painotus	este	Koulutustaso	HeA 160cm

EV-I palkittu 31.10.2018 (35 p)

Kuvat

Historia

Olin kaivannut talliin jo jonkin aikaa tammoja, sillä jostain kumman syystä viimeiset pari vuotta oli eteen osunut vain oreja. Bahama Jumpersin varsamyynnissä oli useampi kiinnostava hevonen kaupan ja kävelin Antoninan ohi pariinkin kertaan ennen kuin huomasin sen kunnolla. Se näytti päällepäin aivan perus varsalle, uteliaasti kurkisteli ympärilleen ja kävi portilla nuuhkimassa ohikulkijoiden vaatteita. Se oli kasvanut vuosikkaaksi kasvattajansa luona, missä se oli selvästi saanut paljon käsittelyä ja huomiota. Antonina oli vaatimattoman näköinen varsa, mutta se antoi hyvin tarkastaa itsensä ja suhtautui kaikkeen ystävällisellä uteliaisuudella. Lopulta kun näin suvun, oli selvää että Antonina lähtisi meille. Varsa-ajan harjoitukset sujuivat sen kanssa hyvin, kun muisti itse olla rauhallinen ja antoi Antoninalle aikaa miettiä rauhassa asioita välillä.

Luonne

Antonina on luonteeltaan ystävällinen ja utelias. Se on yleensä melko tasainen luonne, mutta jotkut uudet jutut vaativat totuttelua ja estekentällä tamma innostuu joskus niin, että kokemattomalla voi olla hieman vaikeuksia. Maasta käsin sen kanssa pärjää lähes kuka tahansa ja Namiksikin kutsuttu hevonen ei koskaan kyllästy rapsutuksiin ja harjailuihin.

Hoitaessa Nami osaa olla aloillaan ja keskittyy nauttimaan huomiosta. Sille on varsana opetettu muutamia hyödyllisiä asioita, kuten pysymään paikallaan käytävällä tai karsinassa irti ollessa, sekä laskemaan pää alas suu auki, kun suitset tulevat esille. Antoninan saa hoidettua joka puolelta ongelmitta ja se suhtautuu eläinlääkäriin ja kengittäjään luottavaisesti. Joskus se hölmöilee pikku juttujen vuoksi, kuten jos talliin hankitaan uuden värinen ämpäri tai sille vaihdetaan satulahuopa. Kun antaa tamman rauhassa tutkia uutta esinettä, se pian jättää asiaan rauhaan ja on taas kuin ennenkin. Uusiin ihmisiin saattaa suhtautua hieman epäluuloisesti aluksi, mutta silti antaa hoitaa hyvin. Taluttaessa Nami seuraa tarkasti missä ihminen menee ja pysyy sopivalla etäisyydellä. Isot autot joskus pelottavat ja silloin pitää steppailla edes takaisin, mutta Nami hakee ihmisesta turvaa sen verran ettei lähde karkuun itsekseen. Traileriinkin Namin saa ongelmitta, ainakin siihen omaan tuttuun ja turvalliseen.

Ratsastaessa voi Nami olla alkuun vähän pohkeen takana ja vaatii pikkuisen herättelyä. Lämpenee yleensä kuitenkin nopeasti ja esteillä jopa innostuu turhankin paljon. Koulupuolella Antonina taipuu HeA tasolle asti, mutta mitään suurta mielenkiintoa sillä ei kouluvääntöön ole vaan jossain vaiheessa se alkaa jarruttelemaan ja väistelemään tehtäviä, kun alkaa tulla tylsää. Esteillä sen sijaan vauhti vaan kiihtyisi koko ajan. Antonina on helppo ratsastettava, sillä se on erittäin hyvin kuulolla kaikille avuille, mutta ei kuitenkaan ylireagoi niitä kuten äitinsä saattoi tehdä. Toki erittäin kovat otteet aiheuttavat protestointina hännän heiluttelua, pään viskomista ja pahimmillaan pukkeja, mutta tasaisella kädellä ja istunnalla ratsastaessa Antonina on mukava tapaus. Hypyt sillä on ilmavia ja askelen saa hyvin koottua, vaikka laukka onkin luonnostaan pitkää.

Maastossa Nami saattaa olla hieman säpsy, mikäli se joutuu menemään ensimmäisenä. Johtajan takana sillä ei ole mitään hätää, vaikka vauhtia riittäisi laukkapätkillä! Saattaa autoja hieman säpsyä, mutta harvemmin sivuaskelia kummempaa tekee. Yksin maastossa Nami on hieman hukassaolevan oloinen ja ei viihdy juurikaan vaan kaipaa sen kaverin mukaansa.

Kilpailuissa Nami on melkoisen vauhdikas. Onkin joskus parempi kisapäivänä ratsastaa se aamulla hyvin, jotta kilpailutilanteessa se malttaa keskittyä kunnolla. Isot kentät, muut hevoset ja yleisön häly saavat sen innostumaan ja ratsastajan on oltava hyvin kuulolla. Käsistä tamma ei lähde, mutta vauhti meinaa kiihtyä jos ratsastaja ei pidä siitä huolta.

Sukutaulu

i. Escorant Círein trak 170 cm m	ii. Timebomb ACT trak 166 cm m KTK-I	iii. Generald SWA trak 164 cm m
		iie. VIR MVA Ch Nelda LUX trak 167 cm rt
	ie. VIR MVA Ch Charmyard Rebel Yell trak 166 cm rn KTK-II	iei. Waterfalls Grapevine trak 163 cm km YLA3
		iee. Raincome's Maia xx xx 164 cm mrn
e. Hestia Carlee fwb167 cm hpm KTK-I, Fn, EV-I	ei. VIP MVA Fn ML Zamiro fwb 166 cm rnvkk KTK-II, ERL-II, ERJ-I, YLA2, SPL-I*	eii. VIP MVA Fn PP MVA Reeve's Way fwb 164 cm m KTK-II, ERL-III, ERJ-I, YLA2, SPL-I
		eie. África SVANT KWPN 165 cm prn ERJ-IV
	ee. Cherished fwb 169 cm hrn EV-II, ERJ-II	eei. Sacred Scripture fwb 172 cm hm
		eee. Grimhilt hann 167 cm rnkm

Sukuselvitys auki tästä

Ikääntyminen ja jälkeläiset

Ikääntyy satunnaisesti
1 vuotta - 01.06.2017
2 vuotta - 01.12.2017
3 vuotta - 01.06.2018
4 vuotta - 08.11.2018
5 vuotta - 20.11.2018
6 vuotta - 01.12.2018
7 vuotta - 01.01.2019
8 vuotta - 01.02.2019

Ei vielä jalostuskäytössä.

Kilpailutulokset

Antonina kilpailee ERJ:n alaisissa porrastetuissa kilpailuissa. Sen ominaisuuspisteet ja tason saat tarkastettua VRL:n profiilista, johon löytyy linkki ylempää. Alla ovat tarinakilpailut ja KRJ-CUP sijoitukset.

Match show't ja näyttelyt

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Päiväkirjamerkintä 01.05.2019 hoitaja Jannica "Maastoretki"
Tallipihaa valaisi katuvalo lähtiessämme porukalla maastoon jo ennen kahdeksaa. Onneksi kuitenkin kevät oli jo pitkällä ja valoa alkoi tulvimaan joka paikasta matkan edetessä. Satula narisi kotoisesti ja ajattelin miten mukavaa olikaan palata tänne upeisiin maisemiin vuosi toisensa perään. Tiellä oli muutamia lehtiä, jotka kuivan jakson vuoksi kahisivat jaloissa ja Nami vilkaisi niitä mielenkiinnolla. Kyllä kelpasi ratsastaa tässä kelissä, lämpöasteita oli jo aamusta yli kymmenen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ihastelimme luontoa ja vaihdoimme muutaman sanasen aina välillä siellä täällä. Ylitimme pellolle päästäksemme joen, jonka ylitse Nami teki valtavan loikan saaden toiset nauramaan. Onneksi pysyin kuitenkin kyydissä mukana, muuten olisi tullut märkä reissu! Otimme pellon ylitse laukkapätkän, jossa yhtä ja toistakin sai pidellä melkoisesti, eikä Nami missään nimessä ollut porukan hitain, vaikka innostuikin pukittelemaan melkoisesti vauhdin kasvaessa. Kun ratsuilla alkoi vauhdin hurma tulla hieman ylitse rauhoittelimme ne ravin kautta käyntiin ja kävimme purolla juottamassa hevosia. Kotiin saapuessa parituntisen lenkkimme jälkeen Nami sai kunnon suihkutuksen ja fleeceloimen kuivatteluun samalla kun jaoimme ratsuille päiväheinät ulos maastoilijoiden kanssa.

Päiväkirjamerkintä 21.12.2018 hoitaja Jannica "Esteillä jälleen"
Oli kulunut kolme kuukautta siitä, kun olin ratsastanut viimeksi Namia, joten odotin jo innolla tamman uusintakohtaamista. Se odotti käytävällä valmiiksilaitettuna ja huoliteltuna kuten aina: jalassa aivan upouudet vaaleansiniset jännesuojasetit. Kehuin omistajan hyvää värimakua ja lähdimme kohti kenttää, joka oli sopivasti varattu harjoitteluumme, joten saimme olla täysin tyhjällä kentällä. Aloittelin alkuverkan jälkeen laukkaamalla molempiin suuntiin muutaman pitkälläsivulla olevan puomin ylitse, joiden jälkeen otettiin muutama verryttelyhyppy isoilla ristikoilla kokorataleikkaalla. Nami innostui ensimmäisistä kunnon esteistä melkoisesti, mutta tuntui kuitenkin kuuntelevan pidätteitä melko hyvin alkuhuumasta päästyään. Ylitimme helpohkon radan muutamaan kertaan, jonka jälkeen otettiin vielä muutama pystyeste ja okseri maksimikorkeudella erikseen. Nekin sujuivat hyvin ja tamma alkoi olla mukavan rento loppuverryttelyä varten.

Päiväkirjamerkintä 01.12.2018 hoitaja Jannica "Estetreeniä"
Nami tuntui ikäisekseen jo konkarilta, kun tein sen kanssa verryttelyä pieniä tehtäviä hyväksi käyttäen. Se keskittyi nuoreksi hevoseksi oikein hienosti ja oli kiinnostunut erityisesti puomitehtäviin päästessä. Tamma omasi hyvän tasapainon ylittäessämme pitkällesivulle laitettuja peräti kymmentä maapuomia ravissa. Kevensin hieman kevyemmin, jotta tamman selällä olisi vapautta työskennellä. Muutaman kerran jälkeen pyysin työntekijää ottamaan puolet puomeista ja asettamaan ne ympyrälle joka toinen pää ylösnostettuna matalalle korkeudelle. Alkuun jumppaaminen tuntui Namille vähän oudolta ja se yritti kiertää puomeja ulkokautta ja hieman sekosi askeleissakin, mutta vähitellen tehtävä alkoi sujumaan. Suuntaa vaihdettuamme ravikavaletit sujuivat jo oikein kivasti ja Nami oli valmis siirtymään varsinaisiin estetehtäviin. Mitään kovin isoja emme tietenkään hypänneet nuoren neidin kanssa, pientä jumppaa vain.. Alkuun keskittymiskyky koko radalla oli vähän hajanainen, mutta pannessani parasta omalta puoleltani alkoi Namikin keskittyä paremmin ja etenkin viimeinen suorituskerta radalla oli mahtava, tamma suorastaan lensi!

Päiväkirjamerkintä 29.07.2018 maastolenkillä
Kävin tänään Antoninan kanssa pitkällä kävelyllä läheisessä metsässä. Harjasin pikaisesti tamman ennen kuin laitoin sille riimun päähän ja pitkän juoksutusliinan kiinni, että sillä olisi tilaa kuljeskella ympäriinsä. Lähdimme tallilta verkkaiseen tahtiin tallustamaan aurigon paahtaessa hevosen kiiltävään karvaan ja minun selkääni, joka oli ottanut jopa tänä kesänä väriäkin pitkien helteiden aikana. Harvinaisen kuiva ja aurinkoinen kesä näkyi jo luonnossa. Koivun lehdet taipuivat kaarille ja niitetty ojanpenkka oli ruskeana kasvien kuoltua leikkuun jälkeen. Metsätiellä annoin Antoninalle narua ja se sai tallustella omaan tahtiinsa syöden välillä horsmaa, pajua ja ruohoa. Kesän lopussa Antonina lähtisi Saksaan, missä Miche'Lesin muut estehevoset olivat. Halusin pitää sen Suomessa tämän kesän ajan, kun se ei vielä kilpaillut aktiivisesti. Tämä kesä olikin ollut hyvää aikaa treenata kaikkea ulkonakin, eikä maneesia oltu juuri tarvittu. Saavuimme entisen suon pohjalle, joka sekin oli täysin kuivunut tänä vuonna. Hillat yrittivät pistää esiin sieltä täältä, mutta yhtään marjaa ei näkynyt. Suopursu tuoksui huumaavasti ja jouduin vahtimaan ettei Antonina söisi noita myrkyllisiä kasveja. Aukealta oli ihana astua takaisin metsään, jossa aurinko ei ihan niin kuumasti huohottanut päälle, vaikka täällä toisaalta tuulen virettä hädin tuskin huomasi. Antinona huiski hännällään paarmoja ja mäkäräisiä, joita pörräsi ympärillä turhankin kanssa. Kun varsa meinasi jäädä liian pitkäksi aikaa tutkimaan kiven kolossa suhisevaa siiliemoa, vihelsin sille ja Antonina ravasi heti perääni niin, että minulla tuli kiire keriä naru alta pois. Seuraavalla pellon pientareella istuin hetkeksi alas hörppäämään vesipullosta ja annoin hevosen laiduntaa. Antonina otti ilon irti ja rohmusi heinää suuhunsa minkä kerkesi ja pureskellessaan katseli minua kauniilla silmillään. Tumma karva kiilsi upeasti ja heittäydyin selälleni heinikkoon. Jäin siihen ajatuksiini, kunnes havahduin heinäsirkan hypähtäessä käteni päälle. Lähdimme tallustamaan takaisin tallille, missä huuhtelin hevosen kunnolla viileällä vedellä ja läträsin aimo annoksen hyttysmyrkkyjä, jotta laitumella saisi Antonina olla edes vähän paremmin suojassa ötököiltä.

Päiväkirjamerkintä 01.12.2017 hoitaja Jannica "Juoksutusta"
2-vuotiaan Namin kanssa oli tänään tarkoitus tehdä hieman juoksutusharjoittelua ja hoitamista, vähän uusiin asioihinkin totuttelua. Tallikäytävällä oli melkoinen ryysis, koska tallilla oli juuri alkamassa valmennus, jonne ratsastajat kiireesti pistivät ratsujaan kuntoon. Nami oli löytänyt tarhasta kaikkein kuraisimman kohdan ja tuntui olevan hyvin tyytyväinen aikaansaannokseensa, kun harjailin sitä kumisualla pyörivin liikkein. Karvaa lähti vielä hieman, mutta täytyy sanoa, että tamma oli vaihtanut karvansa ajoissa tänä vuonna. Namilla riitti kentällä katseltavaa, kun ratsukot verryttelivät toisessa päässä. Talutin suitsitun rauhallisen tamman liinassa toiselle puolelle kenttää omaan rauhaan, jolloin sekin keskittyi paremmin työtekoon eikä jäänyt katselemaan toisia.

Alkukäyntien jälkeen Nami siirtyi reippaaseen raviin, se totteli hyvin ja oli hyvin kuulolla sekä osasi ikäisekseen komennot mainiosti. Tasaisen varmasti se teki ravissa siirtymiset käyntiin ja takaisin raviin niitä pyytäessäni ja lopuksi otettiin vielä siihen suuntaan muutama pysähdyskin. Niissä tamma vähän kääntyi keskelle katsomaan mitä tämä tarkoitti, mutta ymmärsi pian pysähdysten idean. Vaihdettuamme suuntaa tehtiin toiseen suuntaan samoja kontrolli- ja siirtymisharjoituksia ravissa, jonka jälkeen tamma nosti sujuvasti laukan pyynnöstä ja laukkasi ensin oikeaan kierrokseen ja sitten vasempaan, joka selkeästi tuotti hieman ongelmia tasapainon suhteen vielä. Tunti oli alkamassa, joten lähdimme lähimaastoon kävelemään loppukäynnit, joiden aikana harjoittelimme pysähtymisiä ja tallille päästyäni hoidin nuoren neidin huolellisesti pyyhkäisten hikiläikät kostealla sienellä.

Päiväkirjamerkintä 20.06.2017 uuteen tutustumista
Halusin tänään harjoitella Namin kanssa uusien pelottavien asioiden kohtaamista ja samalla nostaa sen itseluottamusta. Olin parina päivänä tehnyt naksuttimella harjoituksia ja se tuntui sopivan Namille hyvin. Vein ensin kentälle erilaisia esineitä, mistä osa oli tammalle tuttuja ja osa ei. Mukana oli terassilta puutarhatuoli, jonka päälle asettelin kukkapuskia, pressu maassa, pressu tynnyrin päällä, lasten hiekkaleluja, naapurin päältäajettava ruohonleikkuri ja muuta vastaavaa. Antonina käveli rauhallisesti vieressäni kentän laidalle saakka, mutta teki sitten stopin nähtyään kaikki ihmeelliset esineet. Annoin sen rauhassa tutkia tavaroita ja aina kun varsa otti askelen eteenpäin, annoin naksuttimella merkin ja tarjosin herkun. Kävelimme ensin kentän laitaa pitkin nautiskellen aamupäivän lämpenevästä ilmasta ja pääskysten visertelystä kirkkaalla taivaalla. Nami vilkuili kulmiensa alta outoja esineitä, mutta käveli silti vieressäni jännittyneesti häntää heilutellen. Pysähdyin välillä vain rapsuttamaan sitä ja sitten taas jatkettiin. Aloitin tutustumisen ensin vähiten pelottavista esineistä, kuten ämpäreistä ja hiekkaleluista. Nami nuuhki niitä ja nosteli hampaillaan ja palkitsin naksuttimella ja herkuilla kaikkea edistystä. Päästin varsan irti narusta ja kävelin itse tavaroiden seassa silitellen ja taputellen niitä. Varsa seurasi minua epäluuloisena, mutta koko ajan rohkaistuen. Kerran koko tamma pomppasi ilmaan, kun kissamme hyppäsi yllättäen esiin nappaamaan pressun lepattavaa narua. Onneksi Nami vain sinkosi kauemmas ja rauhoittui pian. Hetkeen se ei kyllä suostunut lähellekään pressua, mutta annoin sille aikaa ja kävelin itse siellä sun täällä tarjoten sille tilaisuuden tutustua pressuun uudelleen minun kanssa. Lopussa Nami käveli rentona pitkin kenttää perässäni ja välillä hypisteli jotain tavaraa huulillaan. Olen aika ylpeä tästä varsasta, joka niin säpsyy välillä kummia asioita, mutta uskaltaa aina lopulta silti voittamaan pelkonsa. Tallissa Nami sai pari porkkanaa ennen kuin pääsi takaisin laitumelle muiden varsojen kanssa riehumaan.

ulkoasu © Cery 2016 - Huomaathan, että kyseessä on virtuaalitalli ja tämä on virtuaalihevonen. Mitään ei tapahdu oikeasti ja kaikki tieto sivuilla on keksittyä, eikä liity kuvien hevoseen millään tavalla.